Hei!
Päätin taas tulla avaamaan mietteitäni tänne blogin puolelle.
Työtäni avaan vielä sen verran, jotta olen työskennellyt nyt pian 4.5-vuotta 18-30 -vuotiaiden mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden parissa 3-vuoroyksikössä. Ennen Seinäjoella, nykyään omassa asuinkaupungissani Kauhajoella.
Motivaatio. Kuulen paljon työssäni "Mistä olet saanut tuon kaiken motivaation että olet jaksanut käydä tuollaisen matkan oman kehosi kanssa?" "Miten jaksat käydä salilla päivä toisensa jälkeen?".
Niin, siihen kun olisi olemassa jokin helppo nappi minkä ottaa aamulla jotta jaksaa mennä salille, katsoa mitä syö tai ylipäätään kiinnostaa oma keho ja hyvinvointi. Mutta kun se kaikki pitää lähteä omasta itsestään, liian usein sitä havahtuu vasta siinä kohtaan kun ollaan jo kovaa kyytiä menossa kohti ennenaikaista hautaa tai ainakin muita fyysisiä ja myös psyykkisiä sairauksia ilmenee.
Kärsin itse monen monta vuotta selkäkivuista ja en ihmettele! Mitä muuta voisi kuvitellakaan jos painoa on + 150kg , istut vähintään 8h/pvä tietokoneella ja ahdat itseesi vaan pelkkää elintarvikejätettä päivästä toiseen. Muistan vieläkin kun salikärpänen minua puraisi ja olin käynyt muutaman vkon, vaikka painoa ei ollut lähtenytkään siinä kohtaa juuri ollenkaan niin kivut lähtivät kokonaan. Ryhti suoristui lähes itsestään ja muutenkin olo oli energinen.
Työssäni kohtaan paljon huonoja elämäntapoja noudattavia ihmisiä ja olenkin ottanut omaksi tehtäväksi oikean työnkuvan ohella välittää heille omaa tarinaani ja sitä kautta tekemään edes yhden terveellisen valinnan päivässä. Vaihtelevalla menestyksellä oma taipaleeni tällä saralla on toiminut, mutta myös todellisia onnistumisiakin on. Yleisin ehkä mihin kohtaan lähes päivittäin on mehut, energiajuomat, limsat yms. Yleensä saan vastaukseksi kun ehdotan vedenjuontia mehujen lipittämisen sijaan on "No ei se vesi maistu miltään!", no ei varmasti siinä kohtaa jos on 20-vuotta juonut pelkkää sokeria.
Tässäkin kohtaa auttaa paljon kun on omaa kokemusta, elin itse 21-vuotta lähestulkoon pelkillä mehuilla ja limsoilla, muistan vieläkin kun ensimmäisen "dietin" aloitin ja näin jotta sokerilitkujen juominen ei tietenkään ole vaihtoehto mutta vettä pitäisi juoda 3-4 l/pvä, siinä kohtaa meinasin tippua tuolilta. Miten minä voisin ikinä juoda vettä, eihän se edes maistu miltään? Muistan vieläkin tämän opettelun jota tänäkin päivänä kiitän että opettelin. Vedenjuonnin aloitus oli todellista pakkopullaa, mutta niinkuin jo aiemmin olen sanonut että päätin siinä kohtaa kokeilla tätä 3kk hiilaritonta ja kun sen päätin niin se sitten opeteltiin! Aluksi pesaisin 2kpl 1.5l tyhjää limupulloa ja täytin ne vedellä aina iltaisin, seuraavana iltana ne PITI olla tyhjiä. Se todellakin otti oman aikansa, mutta kun vesipullon kantamisesta lähes joka paikkaan tuli tapa niin se alkoi sujua jo kuin itsestään. Nykyään vesipullo menee sinne minne minäkin :D
Sitten itse motivaatio kysymykseen jota kuulen. Minulla ainakin henkilökohtaisesti toimi kun asetin aikamääreen X , tässä kohtaa 3kk ja päätin että siitä suoriudun kunnialla, se ei ole ihmisen elämästä todellakaan aika eikä mikään. Kun huomasin jotta paino lähti tippumaan, niin se oli itselle varsinkin alkuun se suurin motivaattori. Muistutan AINA jos jotain neuvon näissä asioissa jotta "alkusykähdyksen" jälkeen kun nesteet ovat lähteneet kehosta liikkeelle niin paino ei todellakaan tipu samaa tahtia koko aikaa ja siitä ei saa masentua. Siihen kun lisätään vielä toisten kanssaihmisten huomiot "jätkä on laihtunu" ja muut vastaavat huomionosoitukset niin ainakin itselläni toiminut todella hyvin. Positiivinen palaute kantaa pitkälle :) Siinä kun 3kk oli mennyt ja huomasi muutoksen niin peilissä, puntarilla ja omassa yleisessä olemissa niin jatkoin vielä samaa diettiä 4kk lisää.
Mutta ehkä tärkein Motivaattori itselleni kuitenkin on ollut vaatteet, se että ei tarvitse hakea farkkuja "lökäpöksykaupoista" kun normaaleista kaupoista ei löydy minun reisille sopivia housuja tai etsiä aina vaaterekin peräpäästä niitä XXL/XXXL paitoja/huppareita. Vaan saa oikeasti käydä normaalisti vaatekaupoissa. Muistan vieläkin ensimmäisen vierailuni "normaalissa" vaatekaupassa ja sain laittaa sieltä farkut, vaikkakin ne olivat isoimmat mitä siitä mallistosta oli niin jalkaan ja ne sopi, se onnistuminen ei unohdu koskaan. Vielä välilläkin kun katselen jotain hienoa paitaa kaupassa ja otan sieltä L-koon paidan ja kun näen sen henkarilla totean itselleni "Tuo paita ei todellakaan tuu menemään sun päälle", mutta siinä kohtaa kun pukukopissa heität sen päälle niin se istuukin juuri oikein. Ja tiedän että naisille tämä on ehkä myös se isoin asia, ainakin omien kokemuksieni perusteella mitä olen omassa työssäni ja ihan siivilielämässäni heidän kanssaan jutellut. Niitä riemun hetkiä kun minulle tullaan töissä näyttämään paitaa jota ollaan jo pidemmän aikaa katseltu mutta se ei ole sopinut ja nyt se sopiikin. Sitä on Motivaatio!
Päätin taas tulla avaamaan mietteitäni tänne blogin puolelle.
Työtäni avaan vielä sen verran, jotta olen työskennellyt nyt pian 4.5-vuotta 18-30 -vuotiaiden mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden parissa 3-vuoroyksikössä. Ennen Seinäjoella, nykyään omassa asuinkaupungissani Kauhajoella.
Motivaatio. Kuulen paljon työssäni "Mistä olet saanut tuon kaiken motivaation että olet jaksanut käydä tuollaisen matkan oman kehosi kanssa?" "Miten jaksat käydä salilla päivä toisensa jälkeen?".
Niin, siihen kun olisi olemassa jokin helppo nappi minkä ottaa aamulla jotta jaksaa mennä salille, katsoa mitä syö tai ylipäätään kiinnostaa oma keho ja hyvinvointi. Mutta kun se kaikki pitää lähteä omasta itsestään, liian usein sitä havahtuu vasta siinä kohtaan kun ollaan jo kovaa kyytiä menossa kohti ennenaikaista hautaa tai ainakin muita fyysisiä ja myös psyykkisiä sairauksia ilmenee.
Kärsin itse monen monta vuotta selkäkivuista ja en ihmettele! Mitä muuta voisi kuvitellakaan jos painoa on + 150kg , istut vähintään 8h/pvä tietokoneella ja ahdat itseesi vaan pelkkää elintarvikejätettä päivästä toiseen. Muistan vieläkin kun salikärpänen minua puraisi ja olin käynyt muutaman vkon, vaikka painoa ei ollut lähtenytkään siinä kohtaa juuri ollenkaan niin kivut lähtivät kokonaan. Ryhti suoristui lähes itsestään ja muutenkin olo oli energinen.
Työssäni kohtaan paljon huonoja elämäntapoja noudattavia ihmisiä ja olenkin ottanut omaksi tehtäväksi oikean työnkuvan ohella välittää heille omaa tarinaani ja sitä kautta tekemään edes yhden terveellisen valinnan päivässä. Vaihtelevalla menestyksellä oma taipaleeni tällä saralla on toiminut, mutta myös todellisia onnistumisiakin on. Yleisin ehkä mihin kohtaan lähes päivittäin on mehut, energiajuomat, limsat yms. Yleensä saan vastaukseksi kun ehdotan vedenjuontia mehujen lipittämisen sijaan on "No ei se vesi maistu miltään!", no ei varmasti siinä kohtaa jos on 20-vuotta juonut pelkkää sokeria.
Tässäkin kohtaa auttaa paljon kun on omaa kokemusta, elin itse 21-vuotta lähestulkoon pelkillä mehuilla ja limsoilla, muistan vieläkin kun ensimmäisen "dietin" aloitin ja näin jotta sokerilitkujen juominen ei tietenkään ole vaihtoehto mutta vettä pitäisi juoda 3-4 l/pvä, siinä kohtaa meinasin tippua tuolilta. Miten minä voisin ikinä juoda vettä, eihän se edes maistu miltään? Muistan vieläkin tämän opettelun jota tänäkin päivänä kiitän että opettelin. Vedenjuonnin aloitus oli todellista pakkopullaa, mutta niinkuin jo aiemmin olen sanonut että päätin siinä kohtaa kokeilla tätä 3kk hiilaritonta ja kun sen päätin niin se sitten opeteltiin! Aluksi pesaisin 2kpl 1.5l tyhjää limupulloa ja täytin ne vedellä aina iltaisin, seuraavana iltana ne PITI olla tyhjiä. Se todellakin otti oman aikansa, mutta kun vesipullon kantamisesta lähes joka paikkaan tuli tapa niin se alkoi sujua jo kuin itsestään. Nykyään vesipullo menee sinne minne minäkin :D
Sitten itse motivaatio kysymykseen jota kuulen. Minulla ainakin henkilökohtaisesti toimi kun asetin aikamääreen X , tässä kohtaa 3kk ja päätin että siitä suoriudun kunnialla, se ei ole ihmisen elämästä todellakaan aika eikä mikään. Kun huomasin jotta paino lähti tippumaan, niin se oli itselle varsinkin alkuun se suurin motivaattori. Muistutan AINA jos jotain neuvon näissä asioissa jotta "alkusykähdyksen" jälkeen kun nesteet ovat lähteneet kehosta liikkeelle niin paino ei todellakaan tipu samaa tahtia koko aikaa ja siitä ei saa masentua. Siihen kun lisätään vielä toisten kanssaihmisten huomiot "jätkä on laihtunu" ja muut vastaavat huomionosoitukset niin ainakin itselläni toiminut todella hyvin. Positiivinen palaute kantaa pitkälle :) Siinä kun 3kk oli mennyt ja huomasi muutoksen niin peilissä, puntarilla ja omassa yleisessä olemissa niin jatkoin vielä samaa diettiä 4kk lisää.
Mutta ehkä tärkein Motivaattori itselleni kuitenkin on ollut vaatteet, se että ei tarvitse hakea farkkuja "lökäpöksykaupoista" kun normaaleista kaupoista ei löydy minun reisille sopivia housuja tai etsiä aina vaaterekin peräpäästä niitä XXL/XXXL paitoja/huppareita. Vaan saa oikeasti käydä normaalisti vaatekaupoissa. Muistan vieläkin ensimmäisen vierailuni "normaalissa" vaatekaupassa ja sain laittaa sieltä farkut, vaikkakin ne olivat isoimmat mitä siitä mallistosta oli niin jalkaan ja ne sopi, se onnistuminen ei unohdu koskaan. Vielä välilläkin kun katselen jotain hienoa paitaa kaupassa ja otan sieltä L-koon paidan ja kun näen sen henkarilla totean itselleni "Tuo paita ei todellakaan tuu menemään sun päälle", mutta siinä kohtaa kun pukukopissa heität sen päälle niin se istuukin juuri oikein. Ja tiedän että naisille tämä on ehkä myös se isoin asia, ainakin omien kokemuksieni perusteella mitä olen omassa työssäni ja ihan siivilielämässäni heidän kanssaan jutellut. Niitä riemun hetkiä kun minulle tullaan töissä näyttämään paitaa jota ollaan jo pidemmän aikaa katseltu mutta se ei ole sopinut ja nyt se sopiikin. Sitä on Motivaatio!
Kommentit
Lähetä kommentti